UUSI OSOITE

En kerennyt täällä kauaa ollakkaan, mutta siirsin tekstit bloggeriin. 

https://pennikerrallaan.blogspot.com

Sinne siis kaikki! :)

Vauvakuumetta

Kun olin nuorempi, olin päättänyt että minusta tulee äiti 20-25-vuotiaana. Tiedän että 25-vuotiaskin on vielä nuori mutta jostain syystä mun päässä huutaa ääni joka sanoo että oon epäonnistunut ja musta tulee vanha äiti.

Tapasin mun miehen kun olin 19. Mies on muutaman vuoden vanhempi kuin minä ja hänellä on yksi lapsi edellisestä suhteesta. Heti kun me tavattiin, kävi vahinko ja mä olin raskaana. Mies oli valmis pitämään lapsen. Kuitenkin elämä oli siinä vaiheessa niin epävakaalla pohjalla ja oltiin tunnettu vasta kuukausi, että päätin tehdä abortin. Abortti huojutti meidän suhdetta hetken, mutta selvittiin onneksi.

Aborttia en ole katunut. Uskon että meidän parisuhde ei olisi kestänyt perheen perustamista vielä silloin, enkä tiedä miten hyvissä väleissä oltaisiin pystytty lapsen asiat hoitamaan. Joskus silti mietin, olisiko peliongelmani ilmaantunut jos olisin pitänyt lapsen? Olisinko velaton tällä hetkellä? Mutta mielummin taistelen asian kanssa nyt kun olen vastuussa ainoastaan itsestäni.

Tällä hetkellä vauvakuume on vuorotellen meidän molempien ajatuksissa. Nään unia joissa olen raskaana ja herään kamalaan pettymyksen tunteeseen. Olen kuitenkin päättänyt että velat täytyy saada paremmalle mallille ennen kuin lapsia aletaan yrittämään.

Ajatus äitiyslomalle jäämisestä 15000e velkojen kasvaessa korkoa, ahdistaa. Maksuaika pitenisi enkä tiedä koska saisin velat maksettua. Jos jaksan odottaa pari vuotta (jolloin olen omassa ajatusmaailmassani jo vanha ensimmäistä lasta hankkimaan) niin velka on pienentynyt niin, ettei työelämästä pois jääminen aiheuta vuosien venymistä maksulle. 

Tiedän, että meidän perheen yhteisillä tuloilla kyllä pystyttäisiin elättämään yksi pienikin. Haluan vaan olla varma, että pystyn tarjoamaan kaiken mahdollisen ja myös turvaamaan tilanteen jos jostain syystä meille tulisi ero. 

-

Penni kerrallaan perhettä kohti 👶🏻💛


Päivä 2

Kaksi päivää pelaamatta. 

Ajatus on käynyt kyllä mielessä molempina päivinä, mutta onneksi on ollut tarpeeksi muuta puuhaa niin ei ole tullut tilaisuuksia pelata. 

Nyt oon päättänyt yrittää lopettaa pelaamisen kokonaan. Mitä enemmän luen asiasta ja mietin sitä, sitä enemmän ajatus kääntyy siihen et se on paras vaihtoehto. Nyt vaan toivotaan että tahdonvoima riittäisi.

Löysin tänään raipe - rahapelipäiväkirja palvelun, merkkasin sinne nämä kaksi pelaamatonta päivää, sekä viimeisimmän pelipäivän. Pidemmälle en edes muistaisi. Uskon että mun pää blockaa kaikki edellispäivän häviöt jotta voin perustella itselleni pelaavani taas vaan sen kakskymppiä. 

Ensimmäinen konkreettinen muutos on, että mun täytyy vaihtaa vähän työmatkaa. Ihan minimaalisen pienellä muutoksella säästyn pelaamon ohi kävelyltä, liian usein oon kävellyt siitä ovesta vaikka oon jo kaukana päättänyt etten todellakaan mene. Tiedän myös että noihin pelipaikkoihin voi pyytää pelikieltoa mutta mä koen sen tosi pelottavaksi ja ahistavaksi ajatukseksi että menisin myöntämään sinne olevani ongelmissa. Nettikasino tilit oon sulkenut kaikki jo jonkin aikaa sitten. 

-

Tsemppiä myös muille ja pysykää pois pelikoneilta! :)


Miten tähän päädyttiin?

Moikka sä!

Aion kertoa täällä tosi avoimesti ja rehellisesti siitä miten mulla menee ja mitä elämässä tapahtuu. Sen johdosta oon päättänyt pysyä anonyymina. Jotta kaikelta ei putois pohja niin haluun kuitenkin kertoa, että olen noin 25-vuotias nainen? tyttö? nuori nainen? Noh, nais-ihminen kuitenkin.

Kolme vuotta sitten mulla oli kiva koti, mies, pari lemmikkiä, ihania ystäviä, pari tonnia luottokorttivelkaa ja kaikki hallinnassa. Sit kuitenkin jotain tapahtu. En edes muista mistä kaikki on varsinaisesti alkanut, mutta yhtäkkiä vuoden 2017 lopussa mulla oli 22 000 euroa velkaa matkalla ulosottoon, eikä mikään enää ollut hallinnassa. Luojan kiitos mies, ystävät, koti ja lemmikit on pysyneet, mutta oon joutunut miettimään itteäni ihan uusiksi. Kaikki jotka on kuullut mun veloista, ihmettelee "Miten sulle on voinut käydä näin?" Mähän olin aina se järkevä ja tunnollinen. Aina paasaamassa muiden rahankäytöstä ja tietoinen muutamien kaverien ongelmista velkakierteessä ja pikavippi-helvetissä. Sehän siinä on, ei sitä ite huomaa ennen kuin tilanne on karannut käsistä.

Velkaantumiseen on varmasti ainakin satoja syy - seuraus suhteita. Itselläni homma meni v-tuiksi viimeistään kun löysin blackjackin, nettikasinot, nettibingot ja muut rahapeli-luolat. Pahimmillaan pelasin varmaan tonneja päivässä. Panokset meni jo kymmeniin, jopa sataan euroon per kierros. Velkoja ja laskuja alkoi kertyä ja rahaa oli saatava lisää, ettei jäisi kiinni veloista, ja jotta pääsisi pelaamaan vielä vähän jos sieltä sattuisikin voittamaan ne jo pelatut vuokrarahat takasin.

Todellisuus iski päin kasvoja vasta kun en löytänyt enään yhtään firmaa joka olisi myöntänyt mulle lainaa. Kuukausierien summat oli yhteensä useita tuhansia euroja, eihän niitä olis maksanut enää edes hyvällä palkalla, saati mun n. 1500-2000e nettopalkalla. Itkin kotona ja mietin miten mä oon voinut olla näin tyhmä? Miten mä oon päätynyt tähän tilanteeseen? Äiti aina varotti, että älä ota pikavippiä. Mä tarviin apua. Keneltä mä uskallan pyytää? Mun olotila sinä päivänä muistutti paniikkikohtausta. Itkin huutoitkua ja henki ei meinannut enää kulkea. Oli vaan liian paha olla, eikä ketään jolla olis ollut edes hajua tilanteesta.

Selasin mun puhelimen yhteystietoja ja mietin kenelle pystyn kertoa? Kuka mua pystyis auttamaan, en haluais pettää äitin enkä iskän mielikuvaa kunnollisesta tytöstä joka on hoitanut asiansa hyvin. Miten mä kertoisin mun miehelle, että iltaisin kun sä nukahdat, mä pelaan aamuyöhön asti puhelimella ja oon ajanut nyt itteni kymppitonnien velkoihin. Että kun oon väittänyt maksavani vuokraa, oonkin jo huomaamatta pelannut koko palkan ja sitten kiukutellut sulle, kun meillä ei ole rahaa mihinkään ja laskuja tulee ovista ja ikkunoista. Ahdistaa. Ahdistaa vieläkin, yli kaksi vuotta myöhemmin, ton päivän ajattelu. 

Lopulta soitin mun ystävälle. 

Olo helpotti HETI.

Jos sä, sinä siellä  joka luet tätä, koet yhtään samaa ku mitä mä just kerroin niin soita jollekkin! Soita vaikka velkaneuvontaan jos et uskalla läheisille kertoa, en voi edes kuvailla kuinka paljon asiat on helpottanut ton päivän jälkeen. Nykyään voin niin paljon paremmin vaikka velkaa onkin vielä 16 000e ulosotossa ja oon joutunut myöntämään itelleni että mulla on todella iso peliongelma ja mä mokasin ihan kunnolla. Mutta mitä sitten ? Velat on otettu ja nyt niitä maksetaan. Elämä ei loppunut vaikka sillon siltä tuntuikin.

Kerron erillisissä postauksissa tarkemmin eri vaiheista, ja siitä miten mun ystävä reagoi, ja miten me alotettiin tän asian käsittely. Ja tietysti miten mulla nykyään menee. Pelkkä ongelman myöntäminen ei tietenkään ole ratkaisu siihen ja peliongelman kanssa taistelen vieläkin. Välillä jaksan taistella paremmin ja välillä mokaan, mutta oon niin onnellinen että nykyään uskallan puhua asiasta paremmin, ja tiedän etten ole tän asian kanssa yksin.

Apua saa kun sitä uskaltaa pyytää <>

-

Ihanaa kun oot löytänyt mun sivulle ja uutena kirjottelijana ottaisin innolla vastaan kommentteja ja kysymyksiä, ideoita, ihan mitä vaan teiltä !